Jep. Tää on nyt mun juttu. 

Sain kuin sainkin Fujifilmin Instax Mini-kameran joululahjaksi. Ihan huippu lahja tällaiselle valokuvien suurkuluttajalle. Itse ainakin totesin, että tämä tuli tarpeeseen. 

Kameran paras juttu on ehdottomasti se, että kuvan saa tosiaan ihan saman tien ihan missä vaan. Ei tarvita tietokonetta, tulostinta, kuvien kehittämistä tai mitään muutakaan. Sen kun painaa napista ja seuraa kuvan kehittymistä jännityksellä. Sitten kuvan voikin ottaa jo käyttöön. Skräpätä, antaa kaverille muistoksi yhteisestä hetkestä, laittaa jääkaapin oveen tai lompakkoon. Ihan parasta. Nyt voin oikeasti skräpätä vaikka kahvilassa istuskellessani, sopii mulle!

Toinen hauska puoli on se, että kuvista ei oikein voi olla varma millaisina ne tulevat eikä niitä voi muokata jälkikäteen. Siis vanha kunnon filmikameroiden fiilis. Ihan kaikki kuvat eivät ole onnistuneet, mutta se ei ole ainakaan vielä haitannut. Pitää vaan käyttää luovuutta ja mielikuvistusta siihen, miten kuvia jatkojalostaa. :)

Saa nähdä tuleeko kameraa käytettyä jatkossakin aktiivisesti. Suurin ongelma käytössä on varmaan filmikasettien hinta ja se, ettei niitä saa ihan mistä vaan. Tosin onpa harrastuksilla aina hintansa, toisinaan vain pitää sitten tinkiä jostain muusta. 

Olen ihastellut kovasti Smash-book blogia ja haikaillut omaa kirjaani tarvikkeineen. Kun nyt ei ole tullut vastaan suomalaisissa kaupoissa moisia ihmeitä, niin päätinpä rakentaa omani itse.

Kirja on kasattu skräppipapereista Bind-it-Allilla, koristukset ovat omista varastoista. Tällaisessa kirjassa on aika hauskaa sekin, että tulee käytettyä ehkä helpommin niitä tarvikkeita, joita ei ekana tulisi muuten käytettyä. 

Viime aikoina on tuntunut siltä, etten oikein ole löytänyt aikaa skräppäämiselle, joten tällainen "kuvapäiväkirja" on ihan oiva tapa tyydyttää luovuusvimmaa. Välillä tarvikkeet kulkevat mukana käsilaukussa ja uusi Instax-mini auttaa näppäämään kuvia ihan koska vaan ja missä vaan. 

Ps. Tuli muuten tänään täyteen 31 v. Eikä kriisistä ole edelleenkään tietoakaan. :)

Viime vuosi loppui hurjaan kiireeseen, väsymykseen ja ajatusrumbaan. Tämä vuosi ei näyttäisi mitenkään tekevän muutosta. Joltain osin elämässä on tullut selkeitä päätöksiä ja sen myötä energiaa varmasti menee vähemmän pohtimiseen, arvailuun ja suunnitteluun. Kuitenkin on joitain uusia asioita, joiden kohdalla tilanne on taas ihan toinen. Arki on siis tällä hetkellä aika kuluttavaa ja se tietysti näkyy blogissa. Askartelen koko ajan hyvinkin paljon, mutta mikään ei tunnu päätyvän tänne saakka. Yritän taasen saada jotain esille. Esim. Smash Bookin hengessä tehty kuvapäiväkirja on aika herkku, sillä näitä aiemmin mainittuja isoja päätöksiäkin on pohdittu... :)

Omia juttujani odotellessa käykäähän Elliksen blogissa kurkkaamassa mitä hän puuhaa. On aika paljon karkkia tarjolla. 

Päätinpä taasen tänä vuonna yrittää jonkin oloista joulupäiväkirjaa pitää. Kirjassani on sivuja 25. joulukuuta saakka ihan puhtaasti siitä syystä, että käyttämässäni numerotarra-arkissa oli numeroita tuohon päivään saakka, niin kuin Jenkkilässä tuppaa olemaan. Katsotaan siis mitä saan aikaan tässä joulun alla kirjan täyttämisen suhteen. :)

Paperit ovat taasen MME:n Lost & Found-sarjaa. 

Kirjaan ajattelin kerätä valokuvien, reseptien ja ajatusten muodossa muistot tämän vuotisesta joulustamme. 

Kirjan värit eivät ole ihan perinteisiä joulun värejä, mutta kirjasta tuli joka tapauksessa mielestäni ihan tarpeeksi jouluinen omaan makuuni. 

Osassa sivuista on alareunoissa taskut, joihin voin sitten tyrkätä kaikenlaisia silppuja mitä haluan säilytellä. :)

Olen kummasti jouluihminen, vaikkei meillä kotona joulua kovin erityisesti juhlistetakaan yleensä. Aika pitkälti aika menee perheiden luona kyläillessä. Joka vuosi kuitenkin yllätän itseni valmistautumalla joulun tuloon jo marraskuun alkupuolelta saakka. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Tein joulun odotusta silmällä pitäen kotiin adventtikynttilät, yksikertaisesti alareunasta paperisuikaleilla koristellen.

Vaikka koristelu ei ole kovin erikoinen, tuli kynttilöistä aikas kauniit. Samaisia papereita on käytetty meillä myös joulukalenterin ja muiden joulun koristuksien teossa. Kyseiset paperit vihreää ja ruskeaa paperia lukuun ottamatta ovat MME:n Lost & Found-sarjasta, josta on koristeineen tullut yksi ehdottomia lempparetani. 

Pitkissä blogitauoissa on sellainen paha puoli, ettei muista mitä on jo tullut naputeltua nettiin ja mitä ei. Tämän sivun kohdalla on käynyt just niin... Vinkatkaa, jos tämä näyttää tutulta, niin etsiskelen enemmänkin mistä sen löydän. Pitää vissiin päättää jatkanko tätä blogini pitämistä ylipäätään vaiko en. Välillä on niin kivaa naputtaa, välillä turhauttaa ja mietityttää miksi mitään julkaisen, kun ei ne taida suuremmin ketään kiinnostaa. Vai kiinnostaako? ;)

Onko oikeesti olemassa mitään niin loistavaa tapaa viettää elämäänsä kuin matkustelu??? Jos raha ja vapaat vaan antaisi periksi, reissaisin vaikka joka kuukausi jonnekin. Elokuussa tie vei Prahaan. Ihana, kaunis, aina kutsuva Praha. Voisin vaikka muuttaa sinne, jos vain työtäni voisin sieltä käsin tehdä...

Niin kuin aika moni muukin askarteluihminen, olen minäkin löytänyt tieni Pinterestiin. Aivan loistava inspiraation lähde! Aika monta juttua olenkin jo ehtinyt toteuttaa, mutta onneksi koko ajan tulee lisää ideoita, joita jättää muhitettavaksi. Kuvat on siis kerätty Pinterest-kuvistani. Varmaan olen jo suunnitellut yhden omakotitalon pohjapiirustuksineen, kalustuksineen ja muine sisustuksineen tämän syksyn aikana. :) 

Ei siis puutu enää kuin se omakotitalo... :D

Terapiapäiväkirjaa tehdessä jäi aikamoinen kasa kaikenlaisia paperinpalasia. Tämä kortti syntyi yhdestä palasesta eikä se juuri muita koristuksia kaverikseen kaivannutkaan. Aika kiva synttärikortiksi. :)

Päätin lauantain ratoksi tehdä "terapiapäiväkirjan", jota katsomalla synkkäkin päivä muuttuisi valoisammaksi. Kirjassa ei juurikaan ole kuvia, vain oman naamani länttäsin etuosaan. Teksteinä kirjassa on lempparibändini tekstejä, joihin voin samaistua. Ajatus oli vain tehdä jotain kaunista ja piristävää, mitä voin arjen kurjina hetkinä ihmetellä. Omasta mielestäni lopputoloksesta tuli vallan mainio. Aika epätyypillisesti hempeäkin. :)

Ninnu on laittanut Ökömökön sivuille Halloweenin kunniaksi pystyyn arvonnan. Sinne siis!

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut erilaisia korusarjoja, joihin voi kerätä mieleisiään osia. En kuitenkaan ole vielä oikein löytänyt sellaista, joka ihan täysin miellyttäisi silmää. Myös osan hinta saa hiukkasen nikottelemaan. Kalevalan uusi My SAAGA-sarja olisi aika kiva. Ehkä sitä löytyisi joulupukin tuomana..? ;) 

Vaan juu, omani on koottu merellisistä aiheista, kukkasista, kannustavista sanoista, joukossa hiukan bling blingiä ja paljon lempparivärejä. Aika kiva tuli. Joskin myös aika raskas. :)

Tein joku aika sitten tällaisen "laatta"korun. Siitä tuli kaunis, mutta se varmaankin myös päätyy "uudelleensijoitukseen". Olen sitä muutaman kerran käyttänyt, mutta kun ei tunnu omalta, niin ei tunnu omalta... Ehkäpä joku ystävä tahi sukulainen tulee siitä onnelliseksi ja kokee sen enemmän omakseen? 

Anskilla on blogissaan menossa iiiiiiiiiihana arvonta, jossa voi voittaa vaikkas mitä herkkuja. Kipin kapin kurkkaamaan, jos et vielä ole moiseen törmännyt!