Prahassa on tosi kiva Hard Rock Cafe. Mie tykkäsin kovasti. Istuskellessa vierähti liki koko päivä. Vois mennä takas joskus. Loistavaa ruokaa, hyviä drinkkejä, hauskat tarjoilijat ja mainiota musiikkia. Miksipäs ei..?

Kun olin pieni, meillä oli mummolassa lehmiä. Ne oli mainioita. Tykkäsin olla navetassa ja hoitaa niitä. Jokunen aika sitten pääsin sattumalta käymään navetassa. Lehmät oli edelleen ihania. Navetassa oli pieni vasikka, se imi miun sormia ja yritti tulla syliin. Voisinkohan mie kuitenkin vielä muuttaa mieltäni joskus ja muuttaa maalle? Haluaisin kovasti. Ehkä sitten joskus?

Mie odotan niin kovasti kesää. Ei sitä usko kukaan... Haluan siivota hiirenpapanoita, pestä saunan ja ikkunat, vaihtaa verhot, haistella savua ja mäntysuopaa, sytyttää takan, etsiä mökkilakanat ja lakaista terassin. Sitten sytyttää grillin ja tehdä hyvää ruokaa. Saunoa ja kuunnella rätisevästä radiosta Koe-eläinpuistoa. Haluan. Tulis nyt se kesä...

Tää on kyllä ihan miun juttu... Tässäpä helmikuuta.

Jostain syystä meidän Harmi on se kuvauksellisempi kissa. Harmista on aina enemmän kuvia ja se malttaa poseerata kameralle. Harmi on myös nimensä veroinen, vaikkakin vähän rauhoittunut iän myötä. Tosin vain vähän...

Harmi on hassu kissa. Se rakastaa vesihanoja ja vettä. Kylpyammeen reunalla on parasta leikkiä ja kun astianpesukone on päällä, Hamppis istuu altaan reunalla tuijottamassa lavuaariin. Naukuu surkeasti, kun vesi virtaa eikä sillä voi leikkiä.

Harmi on myös utelias. Nenä on työnnettävä joka paikkaan ja mielellään useampaan kertaan. Jos pöydälle jää muki, jossa on maitoa, siellä on pian kissan nenä.

Myös hellyyden kipeä Harmi on. Joka ilta se hyppää viereen. Makaa vatsan tai kyljen päällä. Tai sitten se tulee halittavaksi kainaloon. Sellainen on meidän Harmi. Hassu pieni kissa. Ehkäpä kerron joskus myös Kitinästä. Se se vasta otus onkin...

Posti toi tänään lapselle uuden lelun! Aika on mennyt rattoisasti uudella puhelimella leikkiessä. ;) Tosin tää on kyllä jo melkein tietokone... Vaan ainakin näin nopeasti testattuna ihan toimiva peli.

Tämä vanhan makkari jää nyt taakse ja uusi odottaa sisustustaan. Huomenna alkaa operaatio muutto!

Mulle iskee aina talvella neuloosi. Neulon ja virkkaan kyllä vuoden ympäri, mutta jotenkin pakkaset aktivoi sellaisen hurjan tahdin tehdä villasukkia, lapasia, neuletakkeja sun muita, vaikka kaapit pursuvat jo vaikka mitä. Tänä vuonna on syntynyt villasukkia lapsille töissä, itselle ja ystäville. Uusi juttu tänä talvena on se, että olen neulonut useamman parin kuviollisia sukkia. Ne on vaan aika ihania.

Me mentiin viime vuonna helmikuussa naimisiin. Tämä tuli sitten tehtyä hyvin lähellä hääpäivää tänä vuonna. Aika söpöä... :)

... askartelu auttaa! En oikein usko siihen, että kaiken pitäisi aina olla vain kivaa ja hauskaa. Haluan dokumentoida elämästä myös ne ikävät puolet, hetket kun ei mene ihan hyvin. Tässäpä nyt sitten niitäkin.

Se hetki, kun auto pettää...

Kun kuulee huonoja uutisia ja elämä romahtaa...

Kun menettää jonkun tärkeän ihmisen...

Jep. Tää on nyt mun juttu. 

Sain kuin sainkin Fujifilmin Instax Mini-kameran joululahjaksi. Ihan huippu lahja tällaiselle valokuvien suurkuluttajalle. Itse ainakin totesin, että tämä tuli tarpeeseen. 

Kameran paras juttu on ehdottomasti se, että kuvan saa tosiaan ihan saman tien ihan missä vaan. Ei tarvita tietokonetta, tulostinta, kuvien kehittämistä tai mitään muutakaan. Sen kun painaa napista ja seuraa kuvan kehittymistä jännityksellä. Sitten kuvan voikin ottaa jo käyttöön. Skräpätä, antaa kaverille muistoksi yhteisestä hetkestä, laittaa jääkaapin oveen tai lompakkoon. Ihan parasta. Nyt voin oikeasti skräpätä vaikka kahvilassa istuskellessani, sopii mulle!

Toinen hauska puoli on se, että kuvista ei oikein voi olla varma millaisina ne tulevat eikä niitä voi muokata jälkikäteen. Siis vanha kunnon filmikameroiden fiilis. Ihan kaikki kuvat eivät ole onnistuneet, mutta se ei ole ainakaan vielä haitannut. Pitää vaan käyttää luovuutta ja mielikuvistusta siihen, miten kuvia jatkojalostaa. :)

Saa nähdä tuleeko kameraa käytettyä jatkossakin aktiivisesti. Suurin ongelma käytössä on varmaan filmikasettien hinta ja se, ettei niitä saa ihan mistä vaan. Tosin onpa harrastuksilla aina hintansa, toisinaan vain pitää sitten tinkiä jostain muusta. 

Olen ihastellut kovasti Smash-book blogia ja haikaillut omaa kirjaani tarvikkeineen. Kun nyt ei ole tullut vastaan suomalaisissa kaupoissa moisia ihmeitä, niin päätinpä rakentaa omani itse.

Kirja on kasattu skräppipapereista Bind-it-Allilla, koristukset ovat omista varastoista. Tällaisessa kirjassa on aika hauskaa sekin, että tulee käytettyä ehkä helpommin niitä tarvikkeita, joita ei ekana tulisi muuten käytettyä. 

Viime aikoina on tuntunut siltä, etten oikein ole löytänyt aikaa skräppäämiselle, joten tällainen "kuvapäiväkirja" on ihan oiva tapa tyydyttää luovuusvimmaa. Välillä tarvikkeet kulkevat mukana käsilaukussa ja uusi Instax-mini auttaa näppäämään kuvia ihan koska vaan ja missä vaan. 

Ps. Tuli muuten tänään täyteen 31 v. Eikä kriisistä ole edelleenkään tietoakaan. :)

Viime vuosi loppui hurjaan kiireeseen, väsymykseen ja ajatusrumbaan. Tämä vuosi ei näyttäisi mitenkään tekevän muutosta. Joltain osin elämässä on tullut selkeitä päätöksiä ja sen myötä energiaa varmasti menee vähemmän pohtimiseen, arvailuun ja suunnitteluun. Kuitenkin on joitain uusia asioita, joiden kohdalla tilanne on taas ihan toinen. Arki on siis tällä hetkellä aika kuluttavaa ja se tietysti näkyy blogissa. Askartelen koko ajan hyvinkin paljon, mutta mikään ei tunnu päätyvän tänne saakka. Yritän taasen saada jotain esille. Esim. Smash Bookin hengessä tehty kuvapäiväkirja on aika herkku, sillä näitä aiemmin mainittuja isoja päätöksiäkin on pohdittu... :)

Omia juttujani odotellessa käykäähän Elliksen blogissa kurkkaamassa mitä hän puuhaa. On aika paljon karkkia tarjolla. 

Päätinpä taasen tänä vuonna yrittää jonkin oloista joulupäiväkirjaa pitää. Kirjassani on sivuja 25. joulukuuta saakka ihan puhtaasti siitä syystä, että käyttämässäni numerotarra-arkissa oli numeroita tuohon päivään saakka, niin kuin Jenkkilässä tuppaa olemaan. Katsotaan siis mitä saan aikaan tässä joulun alla kirjan täyttämisen suhteen. :)

Paperit ovat taasen MME:n Lost & Found-sarjaa. 

Kirjaan ajattelin kerätä valokuvien, reseptien ja ajatusten muodossa muistot tämän vuotisesta joulustamme. 

Kirjan värit eivät ole ihan perinteisiä joulun värejä, mutta kirjasta tuli joka tapauksessa mielestäni ihan tarpeeksi jouluinen omaan makuuni. 

Osassa sivuista on alareunoissa taskut, joihin voin sitten tyrkätä kaikenlaisia silppuja mitä haluan säilytellä. :)